Vedenpeitto on tila, jossa minuuden rajat liukenevat. Lukija kutsutaan kellumaan tietoisen logiikan rajoille, vesiin, joissa kieli alkaa vettyä ja vajota. Sanat uppoavat sanallistamattomaan.

Auli Särkiön kolmannessa runoteoksessa uni- ja vesimaailma ovat yhtä. Uimisen ja uneksinnan liike saa ajelehtimaan lähelle alitajuisia kuvia, jotka erottuvat vain hämärästi veden läpi.