Tuuliatlas rakentuu tuulennopeuksia kuvaavan boforiasteikon varaan: tuulen yltyessä myrskyksi runoissa siirrytään minimalistisesta poetiikasta kohti yhteiskunnallisuutta ja konkretiaa. Paikoin häpeämättömän romanttinen runokieli sekoittaa toisiinsa veden ja tuulen kuvia. Teoksen visuaalisesti latautuneiden runojen välillä vallitsee paikoin tiukka symmetria ja rakenneyhtäläisyys.